Emma Lappalainen Schuman-blogissa: “EU valmistautuu vaalivaikuttamiseen eurovaalien alla”

Kevään europarlamenttivaalien alla on odotettavissa vaaleihin vaikuttamista niin jäsenmaiden sisä- kuin ulkopuoleltakin. Sosiaalisessa mediassa ja kyberympäristössä tapahtuvasta vaalien manipuloinnista on esimerkkejä, mutta keinoja torjua sitä vasta opetellaan. Koska manipuloitujen vaalien tulosten korjaamisesta ei ole kokemusta, EU panostaa vahvasti ennaltaehkäisyyn kyberturvallisuutta ja medialukutaitoa kehittämällä ja sosiaalista mediaa vastuuttamalla.

Mitä vaalivaikuttaminen on?

Vaalivaikuttaminen on kattotermi kaikelle vaalien häirinnälle. Vaalivaikuttamisen keinot ovat moninaiset – ilmeisimpiä ovat informaatiomanipulointi eli valeuutiset ja trollikampanjat, ja kyberyrikollisuus kuten hakkerointi ja tietojen vuotaminen vastustajan eliminoimiseksi. Tavoitteina on sotkea järjestelmiä, tukea tiettyjä puolueita, kylvää epäluottamusta ja hämärtää tietoa, jonka varassa päätöksiä tehdään.

Edelliset Euroopan parlamentin vaalit pidettiin keväällä 2014, jolloin ymmärrys vaalivaikuttamisesta oli hyvin erilainen kuin nykyään. EU:ssa ilmiöstä huolestuttiin toden teolla vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalien sekä brexit-äänestyksen jälkeen, joiden tiedetään joutuneen voimakkaan sisäisen ja ulkoisen vaalivaikuttamisen kohteiksi. Näiden jälkeen on havaittu lukuisia muitakin vaikuttamistapauksia Euroopassa.

Sisäinen vaalivaikuttaminen ei tavoitteiltaan ja keinoiltaan eroa ulkoisesta, mutta sen havaitseminen ja torjuminen on haastavampaa. Sisäisen vaikuttamisen määrittely edellyttää huolellista arviointia siitä, onko kyseessä tosiaan likainen peli vai normaali kriittinen debatti – riskinä on, että kiusaus leimata kriittisyys “fake newsiksi” kasvaa liian suureksi. Tämä on hyvä ottaa huomioon, jos esimerkiksi ennusteet radikaalisti muuttuvasta parlamentin kokoonpanosta käyvät toteen.

Monet tekijät altistavat vaalivaikuttamiselle

Perinteistä julistepropagandaa suuremmaksi haasteeksi modernin vaalivaikuttamisen tekee sen alusta ja alustojen ansaintalogiikka, jotka hyväksikäyttävät nerokkaasti ihmisten kognitiivisia heikkouksia. Kampanjoista iso osa käydään sosiaalisessa mediassa, jossa valeuutiset leviävät todellisia uutisia nopeammin, ja laatujournalismi joutuu normaalistikin kilpailemaan klikkauksista skandaali- ja viihdeuutisten kanssa. Alun perin mainostajien tarpeisiin luodut algoritmit luovat ihmisten itsestään jakamien tietojen perusteella kuplia, joissa omien näkemysten haastamiseksi täytyisi nähdä vaivaa.

EU:ssa on monia erityisiä ongelmia, joita sille vihamieliset toimijat voivat hyödyntää. Näitä ovat pakolaisasiat, suhteet NATOon ja Yhdysvaltoihin, Brexit, sekä viimeisen laman jälkeen syntynyt yleinen EU-vastainen, populistinen liikehdintä.

EU:lle vihamielisin toimija on Venäjä, jonne 80% havaituista vaikuttamispyrkimyksistä on jäljitetty. Jäsenmaiden erilaiset suhteet Venäjään ja tiivistyvä yhteistyö entisten neuvostotasavaltojen kanssa asettaa unionin aggressiivisen suurvaltapolitiikan tulilinjalle: Kreml näkisi mielellään EU:n keskittyvän sisäisiin ongelmiin ja jättävän esimerkiksi itäisen kumppanuuden maat oman onnensa nojaan.

Miten taata vaaliturvallisuus kyberaikana?

EU:n toiminta informaatiovaikuttamista vastaan alkoi juurikin itäisen kumppanuuden maihin suunnatulla projektilla vuonna 2015. Disinformaatiotapauksia media-asiantuntijoiden verkoston avulla listaava EUvsDisinfo on edelleen informaatiovaikuttamisen vastaisen toiminnan lippulaiva. Valeuutisten viihteellinen “debunkkaaminen” sattaa kuitenkin toimia itseään vastaan, kuten äskettäin julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin. EU on sittemmin kehittänyt myös proaktiivisempia keinoja vaikuttamisen varalle.

Vuonna 2017 toimintansa Helsingissä aloitti EU:n ja NATOn yhteinen Hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus, jossa jäsenmaiden asiantuntijat jakavat parhaita käytäntöjä muun muassa vaalivaikuttamiseen valmistautumiseksi. Kremlin pyrkimysten voidaan tulkita epäonnistuneen ainakin tässä perinpohjaisesti, sillä EU:n ja NATOn tiivistyvä yhteistyö ei liene sen tavoitteena.

Vuoden 2018 joulukuussa EU:n komissio julkaisi toimintasuunnitelman, jota oli edeltänyt alkuvuoden keskustelu eurooppalaisesta lähestymistavasta disinformaatioon sekä vaaleista hybridiuhkien kontekstissa. Toiminnaksi suositellaan positiivista ja selkeää EU-viestintää jäsenmaiden sisällä ja lähialueilla, sekä nopeaa reagointia leviävään virheelliseen tietoon. Laatumedian tukeminen, medialukutaitokampanjat ja pidempiaikainen koulutuksen kehittäminen kuuluvat myös EU:n keinovalikoimaan.

Lisäksi komissio on solminut ei-velvoittavan “Code of Practicen” internetin suurten alustojen kanssa. Tämä on ensimmäinen askel kuplien puhkomiseksi, jossa muun muassa Facebookilla on merkittävä osa. Ohje ei ole velvoittava, mutta se toimii “name and shame”-periaatteella ja on osoittautunut jossain määrin tehokkaaksi. Tammikuussa 2019 Facebook raportoi siitä, miten se on ohjetta noudattanut.

Ensisijaisesti digitaalisia sisämarkkinoita suojaamaan ja kehittämään tarkoitettu EU:n kyberturvallisuusuudistus tukee myös vaaleja. Sen sisältämät uudistukset edistävät vaaliteknologian kyberturvallisuutta ja esimerkiksi ehkäisevät hakkerointia. Vuonna 2018 tuli voimaan direktiivi verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudesta (NIS-direktiivi). Lisäksi hyväksyttiin kyberturvallisuusasetus, joka mahdollistaa sertifiointijärjestelmien käyttöönoton ja johtaa pysyvään EU:n kyberturvallisuusvirastoon.

Viime vuonna voimaan astunut yleinen tietosuoja-asetus eli GDPR oikeuttaa EU-kansalaiset määräämään paremmin siitä, mihin heidän antamaansa dataa käytetään. Tämä lisää läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta, joita EU pitää periaatteellisina lähtökohtina disinformaation vaikuttavuuden alentamiseksi.

EU kehittää toimintaansa paineen alla ennakoivammaksi ja monipuolisemmaksi. Samalla se on tullut kehittäneeksi uusia verkostoja, ja vaatinut itselleen arvovaltaa suhteessa internetin jättiläisiin. Toukokuussa näemme miltä perinteisesti alhainen äänestysprosentti näyttää, kun EU on antanut kaikkensa turvallisuuden, läpinäkyvyyden ja rehellisyyden nimissä.


Schuman-blogaaja Emma Lappalainen (@elapalain) valmistelee Turun yliopistossa pro gradu -tutkielmaa EU:n disinformaation vastaisesta toiminnasta.

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.