Koronavirusepidemia on osoittanut, miten vaikea EU-maiden on puhua yhdellä äänellä ja käydä samaan tahtiin. Kansalliset intressit menevät yhteisten tavoitteiden edelle varsinkin nyt, jolloin johtajuus on hukassa eikä koordinaatiota ole. Tyhjä tila täyttyy erilaisilla irtiotoilla.
Näin ajattelee Schuman-seuran puheenjohtaja Turun yliopiston erikoistutkija dosentti Kimmo Elo. Elo myöntää, että tilanne Euroopassa, yksittäisten maiden sisällä ja koko maailmassa on uusi ja ennen kokematon. Puheet sodasta näkymätöntä vihollista vastaan eivät ole liioiteltuja. Covid-19 -virus on tappavan vaarallinen, eikä sitä vastaan voi toistaiseksi taistella muuten kuin eristäytymällä.
Vain yhdessä voimme voittaa
Elo lukeutuu niihin EU-asiantuntijoihin, joiden mielestä unionille pitää antaa valtaa niissä asioissa, joiden kohdalla yhteinen toiminta tuottaa jäsenmaiden kannalta lisäarvoa. ”Nyt on pantava kaikki panokset koronapandemiakriisin hoitoon niin globaalisti kuin mahdollista. Viruksen eteneminen ei tunne rajoja. EU:n puitteissa voidaan tehdä oma osuutemme. Voimme vain toivoa, että lähinnä Kiinan ja Yhdysvaltain toimet olisivat samansuuntaisia. Se miten pitkälle hegemonistinen Kiina ja Donald Trumpin USA ovat valmiit puhaltamaan yhteen hiileen, sisältää paljon kysymysmerkkejä. Realistisinta on keskittyä Eurooppa-tasoiseen tarkasteluun”, Elo pohtii.
EU-tutkijoiden kestohokemaksi on tullut se, että yhteisö on selvinnyt eteenpäin kriisistä kriisiin. Vuosien 2008-2009 finanssikriisiin ja 2015 pakolaiskriisiin verrattuna korona on erilainen ja ennen kokematon. Siksi poliittiset päättäjät niin Suomessa kuin muuallakin joutuvat suunnistamaan hämärän peitossa ilman kompassia.
Elo pitää koronakriisiä niin haastavana, että muiden ongelmien ratkaisulle ei jää tilaa. Se tiedetään jo nyt, että monia kriisin häntiä on ratkottava vielä pitkään. Ongelmat nousevat pintaan kriisin pitkittyessä ja kääntyvät väistämättä myös politiikan puolelle.
”Jo nyt nähdään, että EU:n sisällä yksittäiset maat ovat valinneet erilaisia strategioita koronan taltuttamiseksi. Tasapaino talouden ja ihmishenkien pelastamisen välillä on kuin nuoralla kävelyä aikaa vastaan silmät sidottuina”, Kimmo Elo havainnollistaa.
Erilaiset äänenpainot nousevat pintaan
Suomi on hyvä esimerkki siitä, miten rajukin puuttuminen kansalaisvapauksiin saa kansalaisten tuen silloin, kun toimenpiteillä nähdään olevan hyvät perusteet. Ihmishenkien pelastamiselle kukaan ei halua laittaa hintalappua.
Ihmisten eristämistä ja talouden pyörien pysäyttämistä on mahdollista jatkaa vain siihen pisteeseen asti, johon kansalaisten tuki riittää. Paine talouden avaamiseen ja liikkumisrajoitusten purkamiseen kasvaa päivä päivältä.
”Pinnan alla alkaa vähitellen esiintyä kuohuntaa, joka kaventaa nuoren hallituksemme keinovalikoimaa rahat tai henki -akselilla. Syntyy juopia ihmisryhmien välillä. Osa alkaa kyseenalaistaa poliittisten päättäjien toimenpiteitä, jos omassa lähipiirissä ei näy koronakriisin seurauksia. Salaliittoteoriat saavat ilmaa siipiensä alle ja kritiikki kovenee”, Elo pohtii.
Elon mukaan Unkari ja Puola ovat jo erkaantuneet EU:n keskeisistä kansalaisten perusoikeuksista. Terveydenhuolto sattuu olemaan niitä asioita, joista kansallisvaltiot voivat suvereenisti päättää. Korona on tarjonnut esimerkiksi Unkarille hyvän tekosyyn lisätä ja keskittää epädemokraattista poliittista valtaa.
”Poliittisten päättäjien haasteita lisäävät entisestään myös lääkärien, talousasiantuntijoiden, psykologien ja kasvatustieteilijöiden omiin näkökantoihin siiloutunut ajattelu koronakriisin hoidosta. Koska ajatus arvoneutraalista yhteiskunnasta on absurdi eikä arvokompasseja ole, joudutaan etenemään sumussa. Se tiedetään, että päätösten seuraukset näkyvät vasta viiveellä”, Elo selittää.
Pinnan alla kuohuu
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomessa on onnistuttu taltuttamaan koronapandemiaviruksen vaikutukset keskimääräistä paremmin. Yleisesti mittarina esitetty tartuttavuusluku on Suomessa liikkunut arvon yksi tuntumassa, eivätkä sairaalamme ole ylikuormittuneet.
”Yhteiskunnallisissa kriiseissä syntyy sosiaalisia, taloudellisia ja lasten elämään liittyviä niukkuuden saarekkeita. Etätyö ei sovi eikä edes ole mahdollista kaikille. Etäopetuksella ei tavoiteta kaikkia tavoitteita, puhumattakaan sosiaalista ongelmista, jotka tulevasta vasta viiveellä”, Elo pohtii.
Elo pitää pakkoaspektia jo lähtökohtaisesti herkkänä. Hän uskoo, että pakko jo lähtökohtaisesti saa osan yhteiskunnasta vastahankaan. ”Ajan oloon pakko, jos siinä mukavuus ja epämukavuus joutuvat vastakkain, on poliittisesti kestämätön”, hän sanoo.
Alussa meilläkin tiedostettiin hyvin, että hallituksen ohjeistama äkkijarrutus on kaikkien etu. Vähitellen huomattiin, että radikaalit toimenpiteet tekevät ilmastonmuutokselle hyvää. Kriittisyyttä tehtyjä toimenpiteitä kohtaan kasvattaa sekin, kun huomataan, mikä hinta ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on.
Ongelmallinen exit-strategia
Osassa EU-maita on jo tehty päätöksiä koronarajoitusten purkamiseksi, vaikka varmuutta koronaviruksen nujertamisesta ei vielä olekaan. Riskejä punnittaessa on ajateltu, että yhteiskunnat selviävät kokonaistaloudellisesti paremmin vapauksien kuin pakotteiden tiellä. Toisaalta sekin tiedetään, että jos nyörejä höllennetään liian aikaisin ja liian paljon, voidaan pahimmillaan joutua lähtöruutuun.
”Jos yksilöt jäävät sosiaalisten häntien maksumiehiksi, lisääntyvät globalisaatio- ja EU-kielteisyys. Lasten saaminen kouluun, kuten nyt on Suomessa tehty, tasaa perhetaustan notkoja. Talouskriisi on osoittanut, että nuorten kohdalla ei ole varaa laiminlyönteihin.
On hyvä muistaa, että demokratia toimii kansalaisvaikuttamisen kautta. Vahva talous on helposti mittavissa ja se kestää paremmin kriisejä. Ongelmat painottuvat sinne, missä talous ja sosiaalinen kestokyky ovat olleet ahtaalla jo ennen koronaepidemiaa”, Elo pohtii.
Aika näyttää, osoittautuvatko yhä eritahtisemmiksi käyvät EU-maiden exit-strategiat siunaukseksi vai kiroukseksi. Se ainakin on varmaa, että eriseuraisuus heikentää Euroopan unionin ideaa.
Schuman-seuran puheenjohtaja pitää EU:n integraatioperiaatteiden kannalta erittäin valitettavana sitä, että Saksan perustuslakituomioistuin äänesti eniten koronakriisin kurittamien jäsenmaiden auttamiseksi tarkoitettua tukipakettia vastaan.
”Euroopassa kovimmat koronakriisin iskut on koettu Italiassa, jossa kansalaiset katsovat jääneensä yksin vaille EU:n tukea. Saapasmaassa EU-vastaisuus on nousussa”, Elo toteaa huolestuneena.
Kirjoittaja Ilkka Nousiainen on Schuman-seuran hallituksen jäsen.
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.