Tänään – 25. maaliskuuta 2017 – EU:n johtajat kokoontuivat Roomaan juhlistamaan samassa kaupungissa 60 vuotta aiemmin, vuonna 1957, allekirjoitettua Rooman sopimusta. Rooman sopimusta pidetään nykymuotoisen unionin lähtölaukauksena, sitoutuivathan silloiset kuusi jäsenmaata siirtämään osan omasta päätösvallastaan ylikansallisille instituutioille. Samalla tämä tarkoitti valmiutta sopia tulevaisuudessa ristiriidat ja erimielisyydet neuvottelupöydässä taistelukenttien sijaan.
Sadat tuhannet eurooppalaiset kokoontuivat myös tänään ympäri Eurooppaa osoittamaan joko tukeaan tai vastustustaan unionille. Vaikka monissa kaupungeissa positiivisuus ja euromyönteisyys olikin vallalla, korvien sulkeminen EU-kritiikiltä olisi suuri virhe. Tosiasia on, että Eurooppa on tänään voimakkaammin jakautunut kuin ehkä koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Eurooppa etsii omaa identiteettiään ja asemaansa maailmassa, jota leimaavat vastakkainasettelut ja konfliktit ja jossa puolitotuudet, jopa suoranaiset valheet nakertavat kansalaisten luottamusta tiedonvälitykseen, asiantuntijatietoon ja poliitikkoihin.
Äskettäin julkaisemassaan ”Valkoisessa kirjassa” Euroopan komissio otti rohkeasti kantaa Euroopan tulevaisuuteen nostamalla keskusteluun viisi vaihtoehtoista tulevaisuusskenaariota. Ne vastaavat varsin hyvin niitä pohdintoja, joita tutkijat ovat viime vuosien aikana eri yhteyksissä esittäneet. Kirjan alkusanoissa komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker peräänkuulutti laajaa kansalaiskeskustelua Euroopan tulevaisuudesta: ”Tulevina kuukausina näistä aiheista on tarkoitus käydä ympäri Eurooppaa laajaa keskustelua, johon osallistuvat muun muassa Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit, paikallis- ja alueviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunta yleensä”.
Eurooppalaiset siis kutsutaan rakentamaan tulevaisuuden Eurooppaa, jotta siitä tulisi myös eurooppalaisten näköinen Eurooppa. Tämä on hyvä ja tervetullut ajatus, onhan EU:ta usein moitittu ”eliitin projektiksi”. Vaikka kansalaisten kuulemisella tulee olla iso rooli, Euroopan poliittinen eliitti ei sen varjolla voi vetäytyä vastuusta. Euroopan johtajien on korkea aika ottaa integraatiolusikka kauniiseen käteen ja omalla esimerkillään kirkastaa ja päivittää 21. vuosisadalle ne periaatteet, joiden avulla katastrofaalisen maailmansodan rauniolla kyettiin ei vain paiskaamaan sovinnon kättä, vaan myös sitoutumaan rauhaan, demokratiaan ja hyvinvointiin, joiden hedelmistä saamme yhä tänäänkin nauttia. Vaikka myös 60 vuotta sitten kansalliset edut ja epäluulot kuplivat pinnan alla, niiden yläpuolelle nousi kuitenkin kaukonäköinen vastuu tulevista sukupolvista. Vastaavaa kaukonäköisyyttä ja rohkeutta asettaa pan-eurooppalaiset tavoitteet omien kansallisten tavoitteiden edelle kaipaisi myös tämän päivän poliitikoilta.
Euroopan tulevaisuus on meidän käsissämme. Demokratian pelisääntöihin kuitenkin kuuluu myös enemmistön tahdon kunnioittaminen. Olisikin toivottavaa, että politiikan toimijat niin Suomessa kuin kautta EU:n ilmaisisivat selkeästi ja rohkeasti, minkä komission esittämän vaihtoehdon mukaan he Eurooppaa haluaisivat kehittää. Näin kansalaisilla olisi selkeämpi näkemys siitä, millaisia Eurooppaa esimerkiksi vaaleissa valittavat ehdokkaat haluavat.
Schuman-seura haluaa osaltaan vastata ”Junckerin huutoon” ja pyrkii tämän vuoden aikana eri tavoin tukemaan aktiivista kansalaiskeskustelua Euroopan tulevaisuudesta juuri komission ”Valkoisen kirjan” pohjalta. Seuraa siis seuramme tapahtumakalenteria ja tule mukaan keskustelemaan Euroopasta ja EU:n tulevaisuudesta!
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.