Hanna Tuominen Schuman-blogissa: “Suomi EU:n arvojen puolustajana”

Viime aikoina EU:n yhteinen arvoperusta on kasvavassa määrin asetettu kyseenalaiseksi sekä unionin sisällä että sen ulkopuolelta. Osa jäsenmaista, Unkari ja Puola etunenässä, haastavat EU:n arvoyhteisöllisyyden ja pyrkivät tarjoamaan vaihtoehtoisia tulkintojaan arvoista. Esimerkkinä mainittakoon ajatus illiberaalista kristillisdemokratiasta. EU:ssa yhteisten arvojen ja identiteetin puolustaminen onkin noussut keskeiseksi taistelussa nationalismia, populismia ja muukalaisvihaa vastaan. Ylipäätään avoin arvojen edistäminen ei tunnu tällä hetkellä olevan maailmanpolitiikan keskiössä. Suomen EU-puheenjohtajakauden prioriteetiksi asetettiin unionin yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen. Mitä arvoperustaisella unionilla oikeastaan tarkoitetaan ja miten Suomi on onnistunut arvojen puolustamisessa?

Mitä ovat EU:n arvot?

Ensimmäinen olennainen kysymys on, mitä arvopohjaisella EU:lla oikeastaan tarkoitetaan? Lähtökohtaisesti arvopohjaisuuden voidaan nähdä palautuvan historiallisiin luonnehdintoihin unionista siviilivaltana (Duchêne) tai normatiivisena valtana (Manners). Euroopan yhteisöjen tapa hoitaa sekä sisäisiä että ulkoisia suhteitaan vaikutti eroavan käytännöistä, joilla suvereenit valtiot perinteisesti toimivat. Keskeistä arvoperustaisessa luonnehdinnassa on maanosan rauhanomainen kehitys ja perivihollisten Ranskan ja Saksan sitominen yhteistyöhön. Ulkosuhteissaan EU on myös pyrkinyt tukemaan valtioiden välisiä ja sisäisiä rauhanomaisia ratkaisuja. Tunnustuksena työstään rauhan edistäjänä unionille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2012.

Edellä mainitun rauhan ohella perussopimuksissa määritettyihin EU:n arvoihin lukeutuvat ihmisarvon kunnioitus, vapaus, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate, sekä ihmisoikeuksien kunnioitus, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä arvot nähdään jäsenvaltioille yhteisinä yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Tämän arvoperustan kunnioittaminen on asetettu unionin jäsenyyden ehdoksi.

Arvoperustan kunnioittaminen tarkoittaa laajemmin sitä, että EU:n tulisi toimia näiden keskeisten perusarvojen ohjaamana sekä sisä- että ulkopolitiikassaan. Mikäli EU lipsuu arvoistaan, on sen myös vaikea edellyttää muiden noudattavan niitä. Arvoperustaisen toimijan uskottavuus on sidoksissa toiminnan johdonmukaisuuteen ja koherenssiin.

Suomi EU:n arvoperustan puolustajana

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmassa vahvistetaan edellä mainitun mukaisesti EU:n olevan ennen kaikkea arvoyhteisö, joka edellyttää jäseniltään sitoutumista unionin perusarvoihin. Puheenjohtajuutta valmistelleen työryhmän raportin mukaan:

Puheenjohtajakaudellaan Suomen tulee EU:n neuvoston puheenjohtajana sekä edustaessaan unionin jäsenvaltioita kolmansiin valtioihin päin painottaa sitä yhteistä arvoperustaa, jonka turvaamiseksi Euroopan unioni on luotu. Tähän kuuluu yleismaailmallisten ihmisoikeuksien- ja perusoikeuksien puolustaminen sekä erityisesti sukupuolten tasa-arvon edistäminen kaikilla politiikkasektoreilla.

Lisäksi varsinaisessa puheenjohtajuusohjelmassa mainitaan, kuinka “Suomen puheenjohtajakauden prioriteetteja ovat yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen” ja kuinka “…eurooppalaisen integraation kulmakiviä – rauhaa, turvallisuutta, vakautta, demokratiaa ja vaurautta on vaalittava”. Lisäksi näiden arvojen nähdään olevan keskeisiä EU:n käytännön toiminnalle: “vain olemalla yhtenäinen ja puolustamalla omia yhteisiä arvojaan EU voi luoda hyvinvointia ja ratkoa aikamme suuria haasteita”.

Suomen puheenjohtajuuskauden ohjelmasta on mahdollista poimia edellä mainittujen perusarvojen ohella myös muita unionin toimintaan liitettyjä arvoja. Ohjelman nimi “Kestävä Eurooppa – kestävä tulevaisuus” tuo esiin kestävän kehityksen ja ohjelmassa on myös vahvasti esillä EU:n globaalin ilmastojohtajuuden vahvistaminen. Lisäksi tekstistä löytyy mm. eriarvoisuuden ja köyhyyden vastaiset toimet, tasa-arvon valtavirtaistaminen, naisten ja tyttöjen oikeudet sekä monenkeskisen sääntöperustaisen järjestyksen tukeminen.

Erityistä huomiota Suomen puheenjohtajuuskaudella on kiinnitetty oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseen ja edistämiseen. Oikeusvaltioperiaatteen merkityksestä ja erilaisista tulkinnoista on käyty erityisen vilkasta keskustelua kesän ja syksyn aikana. Oikeistopopulistit ovat pyrkineet haastamaan oikeusvaltioperiaatteen legitimiteettiä väittämällä sen olevan avoin erilaisille tulkinnoille. Näin ei kuitenkaan ole, vaan periaatteen keskeisinä elementteinä ovat ylimmän yhteiskunnallisen vallan jakaminen, julkisen vallan lakisidonnaisuus, tuomioistuinten riippumattomuus, kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen ja yhdenvertaisuus. Oikeusvaltioperiaate muodostaa siis demokraattisen yhteiskunnan perustan ja suojelee kansalaistensa ja laajemminkin EU:n alueella olevien yksilöiden perusoikeuksia.

Suomi on pyrkinyt vahvistamaan ja edistämään oikeusvaltioperiaatetta monin tavoin ja ehdottanut myös EU:n rahoituksen sitomista siihen. Tavoitteena on ollut kehittää sekä neuvoston oikeusvaltiovuoropuhelua, että komission harjoittamaa valvontaa. Näissä tavoitteissa on menty Suomen puheenjohtajuuskaudella eteenpäin, muttei täysin ongelmitta. Myös EU:n jäsenmaiden välillä on ollut kitkaa oikeusvaltioperiaatteen tulkinnassa.

Lopuksi

Suomea pitänee onnitella rohkeasta ja kunnianhimoisesta avauksestaan. Suomen ohjelma ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja linjaa vahvasti arvojen puolesta. Suomen puheenjohtajuuskausi on kiistatta lisännyt keskustelua monista unionille vaikeista teemoista, kuten oikeusvaltioperiaatteesta. Toisaalta arvoista on aina helppo puhua konkreettisten toimien puutteessa. Tässä valossa Suomen puheenjohtajuuskauden teemat saattavat näyttäytyä melko turvallisina.

Ongelmana arvoperustaisuuden korostamisessa on ennen kaikkea se, että ilman vahvaa johtajuutta se helposti lässähtää. Suomen omat kannat eivät ole olleet mitenkään selkeitä ja yksiselitteisiä, vaan sisäpoliittinen köydenveto näkyy myös meillä. Ilmastopolitiikka, siirtolaisuus- ja turvapaikkakysymykset herättävät puolueissa erilaisia reaktioita ja tulkintoja. Arvojohtajuuden rakentaminen häilyvän yhtenäisyyden perustalle on ollut melkoinen riski, jonka voimme vain toivoa kantavan positiivisia hedelmiä tulevaisuudessa.


VTT Hanna Tuominen työskentelee maailmanpolitiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa. Aiemmin hän on toiminut valtio-opin yliopisto-opettajana Turun yliopistossa. Kirjoitus perustuu kirjoittajan 29.10.2019 Schuman-seuran syyskokouksessa pitämään syyskokousesitelmään.

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.