Eurooppalaisena nuorena Eurooppa-päivä on rauhan ja vakauden juhla. Eurooppanuoret juhlivat valtakunnallisesti Helsingissä Narikkatorilla ja aluejärjestöt jalkautuivat sinne missä ihmiset olivat. Jyväskylässä kauppakeskus Sepässä, Tampereella Koskikeskuksessa ja Suomen Turussa kaupunkin pääkirjastossa ja EU:n aluekehitysrahoitusta saaneella kirjastosillalla. Turussa ehdottomia päivän kohokohtia olivat kohtaamiset ihmisten kanssa, nuorten eduskuntapuolueiden edustajien paneeli aiheenaan Vuosi Europarlamentti vaaleihin ja MEP Merja Kyllönen vierailu Turun Eurooppanuorten luona.
Eurooppa-päivä on kansalaisjärjestöllemme ehdoton kohokohta vuodesta. Kuinka kaunista olikaan nähdä EU-ilmapalloja pitkin kaupunkia. Oma sosiaalisen median syöte oli täynnä Euroopan lippuja, eurooppapäivä hastageja ja EU-filttereitä pitkin Facebookin profiilikuvia. 
Päivän merkitystä nuoren näkökulmasta on ehkä helpompi avata vuosilukujen kautta. Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, itse olen syntynyt vuonna 1994. Aika on mitä otollisin olla eurooppalainen nuori. Kuten Eurooppanuorten puheenjohtaja Tuomas Tikkanen sanoi Eurooppa-päivän juhlapuheessaan: ”Ennen ei ehkä ollut kunnollista, mutta Suomen EU-jäsenyys on sitä kyllä ollut.” Meillä on Suomessa ainutlaatuinen hetki käsillä, kun vaaliuurnille on siirtymässä sukupolvi, joka on aina elänyt Euroopan unionissa. Me emme tiedä edes ajasta ennen unionia muuten kuin koulukirjojen kautta. Jokin aika sitten Eurooppanuoret teetti Taloustutkimuksella kyselytutkimuksen nuorten mielipiteistä Euroopasta ja eurooppalaisuudesta. Tutkimus kertoo yllättävänkin korkeita lukuja: 81% vastaajista piti Suomen EU-jäsenyyttä hyvänä asiana, 89% nuorista vastaajista koki itsensä eurooppalaisiksi.
Tähän liittyy kuitenkin pieni mutta. Me nuoret emme ole kovinkaan ahkeria äänestäjiä. Erityisesti Euroopan parlamentin vaaleissa äänestysprosentit ovat olleet surkean alhaisia. Kansalaisjärjestöillä, puolueilla, kouluilla, kunnilla, kaupungeilla ja aikuisilla on valtava vastuu kertoa nuorille, miksi äänestäminen on tärkeää ja miten se vaikuttaa. Varsinkin jos meillä on edessä kolmet vaalit putkeen, kuten kevään 2019 osalta vahvasti näyttää.
Aktiivinen kansalainen haluaa vaikuttaa
Nuoresta, joka pääsee vaikuttamaan kasvaa valveutunut, aktiivinen kansalainen. Tämä vaatii vain tilaa ja tietoa mielipiteen muodostamiseen ja harjoittelua argumentoinnista. Kuka vaan voi olla kannustamassa nuorta sanallisesti tai esimerkillään. Kaikkien kotona ei välttämättä puhuta politiikasta, joten samaistumisen kohteet voivat löytä myös muualta. Tämän jälkeen tulee kuitenkin tärkein pyyntö aikuisille ja päättäjille: älkää vain kuunnelko, vaan kuulkaa nuorta. Oppilaskuntatoiminta ja nuorisovaltuustot ovat täydellisiä saumoja päästää nuoret lähemmäksi päätöksentekoa ja jopa oikeasti päättämään itseään liittyvistä asioista.
Itse ajattelin aktivoida muita nuoria kertomalla Eurooppa-päivän ja EU:n merkityksestä juuri minulle. Rohkeana nuorena voin verrata päivän merkitystä jopa itsenäisyyspäivään. Itsenäisyyspäivänä juhlin erityisesti Suomea ja suomalaisuutta. Eurooppa-päivä on juhla yhtenäisyydelle, rajat ylittävälle kansojen yhtenäisyydelle, eurooppalaisuudelle. Tähän eurooppalaisuuteen kuuluu ajatukset luottamuksesta, solidaarisuudesta ja rauhasta. Miten muuten olisimme voineetkaan rakentaa yhtenäisen kauppa-alueen ilman luottamusta? Ajatus siitä, että tässä ollaan tekemässä jotain yhteistä ja yhteiseksi kaikille vaatii myös solidaarisuutta muita kohtaan. Miltäköhän Välimeren maissa ajatellaan Itä-Euroopan maista, jotka eivät ole valmiita jakamaan vastuuta rannoille tulevista pakolaisista? Solidaarisuus oli yksi Schumanin julistuksen 9.5.1950 kulmakiviä: ”Europe will not be made all at once, or according to a single plan. It will be built through concrete achievements which first create a de facto solidarity”
Eurooppa-päivänä toisteltiin juhlapuheissa, tervehdyksissä, esittelyissä ja keskusteluissa Euroopan unionia rauhan projektina kliseeksi asti. Kaikki eurooppalaisen historiansa tuntevat kuitenkin tietävät tämän olevan tarinan vetoavin osuus. Mantereemme on toiminut kammottavien maailmansotien tapahtumanäyttämönä, joskin säästyi Japanin kohtalolta. Myöskään koko 2010-luku ei ole kulunut Euroopassa tai Euroopan unionissa kolauksitta. Nyt ensimmäisen maan poistuessa vapaaehtoisesti unionista on loistava tilaisuus muistuttaa ajasta, jolloin kaikkea tätä kaikkea alettiin vasta rakentaa. Samat arvot, jotka liimaavat kansallisvaltiot osaksi jotain suurempaa, ovat voimavara niin taloudellisesti kuin poliittisesti. Ennen kaikkea se on kansalaisen etu. Meitä rohkeita keskustelijoita, jotka jaksavat muistuttaa, haastaa ja argumentoida tarvitaan nyt enemmän kuin pitkään aikaan.
Schuman-blogaaja Iida Laurila on Turun Eurooppanuorten puheenjohtaja.
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.