Ilkka Nousiainen Schuman-blogissa: “Sananvapaus kapenee edelleen”

Maailman sananvapauden päivää (3.5.2019) vietettiin tänä vuonna Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa aikana, jolloin vapaa lehdistö on yhä ahtaammalla, mediailmasto heikkenee ja toimittajien turvallisuus pahenee. Enää vain vajaa neljännes maailman maista nauttii hyvästä tai melko hyvästä sananvapaudesta.

Koskaan kylmän sodan jälkeen ilmaisunvapaus ei ole ollut näin hauras. Vihapuhe, pelko, uhkailu, toimittajien vainoaminen sekä kyberhyökkäykset ja solvaukset sosiaalisessa mediassa ovat arkipäivää. Eurooppa on jakaantunut vapaan lehdistön ja sananvapautta rajoittaviin autoritäärisiin maihin. Huonot käytännöt ja esimerkit leviävät kulovalkean tavoin sinnekin, missä medialla on tilaa hengittää vapaasti.

Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) julkaisi huhtikuun lopulla tämän vuotisen sananvapausindeksinsä, jossa asetetaan 180 maata paremmuusjärjestykseen sananvapauden suhteen. Sillä kartalla Pohjoismaat porskuttavat omassa sarjassaan ylitse muiden.

Vapaa lehdistö yhä ahtaammalla

Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) julkaisi huhtikuun lopulla tämän vuotisen sananvapausindeksinsä, jossa asetetaan 180 maata paremmuusjärjestykseen sananvapauden suhteen. Sillä kartalla Pohjoismaat porskuttavat omassa sarjassaan ylitse muiden.

Jos vapaata lehdistöä pidetään demokratian kulmakivenä, on tuosta kulmakivestä syytä olla huolissaan. Laskennallisesti sananvapaus on heikentynyt eniten Amerikassa Etelä-Amerikka mukaan lukien (-3,6 %). Seuraavaksi eniten pudotusta on Euroopan kohdalla (-1,6 %).

UNESCON vastuulla olevan Addis Abeban kolmipäiväisen tapahtuman teemana on median rooli vaalien ja demokratian kannalta. Teema ei voisi olla ajankohtaisempi. Pian eduskuntavaaliemme jälkeen, toukokuun 26. päivänä edessä ovat EU-vaalit. Vaalien merkitys on tärkeämpi kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Suomi aloittaa heinäkuun alussa kolmannen EU-puheenjohtajuuskautensa. Kukaan ei osaa sanoa, miten Brexit-sotkuista selvitään ja miten muut edessä olevat suuret haasteet ratkaistaan. Suomalaisista mepeistäkään ei vielä tiedetä kuin lukumäärä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sotkenut kahdessa vuodessa maansa mediailmaston ja tartuttanut tapojaan laajemmallekin. Jännite presidentin ja hänen kansan vihollisena pitämänsä lehdistön välillä on kärjistänyt politiikan ja kansan jakolinjat äärimmilleen. Yhdysvallat putosi RSF:n sananvapauslistalla kolme pykälää sijalle 48/180.

Brasilia, Meksiko, Venezuela ja Nicaragua ovat Etelä-Amerikan korkean riskin maita vapaan lehdistön kannalta. Sisällissodan partaalle ajautunut Nicaragua luisui sananvapauslistauksessa 24 sijaa alaspäin sijalle 114. Toimittajien pahoinpitelyt, pelottelu ja vihapuhe ovat arkipäivää laajalti Etelä- ja Väli-Amerikassa. Moni on joutunut pakenemaan maasta välttääkseen vankilan tai säilyttääkseen henkensä.

Jo vuosia jatkuneet selkkaukset Lähi-Idässä ovat tehneet alueesta maailman vaarallisimman mediaympäristön. Turkki, Lähi-Idän portti on maailman suurin toimittajien vankila.

Väkivalta kasvoi EU-maissakin

Maailmanlaajuisessa tarkastelussa sananvapaus heikkeni suhteellisesti toiseksi eniten EU-maissa ja Balkanilla. Siksi on ymmärrettävää, että Euroopan neuvostossa pohditaan kuumeisesti keinoja journalistien työn turvaamiseksi. Toimittajille pyhää lähdesuojaa ollaan lainsäädännöillä murtamassa monessa maassa.

Ranskassa kuukausia jatkuneiden keltaliivien mielenosoituksissa osa toimittajista on joutunut työtä tehdessään tukeutumaan henkivartijoihin. Osa mellakoista on jäänyt raportoimatta turvatakuiden puuttuessa. Median keskittyminen ei ole ainoastaan Ranskan ongelma. Oligarkit ovat halukkaasti ostoksilla myös entisen Itä-Euroopan ja Balkanin alueella.

Toimittajien murhat Maltalla, Slovakiassa ja Bulgariassa järkyttivät valistunutta maailmaa laajasti. Syyllisten kiinni saaminen ja oikeuden eteen tuominen toteutuu huonosti, jos ollenkaan. Rankaisemattomuudesta on tullut normaalia.

Unkari ja Puola ovat kiristäneet entisestään vapaan lehdistön toimintaedellytyksiä. Unkarissa pääministeri Viktor Orbanin Fidesz-puolue kontrolloi de facto maan koko mediailmastoa. Puolassa valtion omistamista uutiskanavista on tullut käytännössä hallituksen propagandavälineitä.

Italian oikeistopopulistinen hallitus on pannut eniten EU:n alueella kapuloita vapaan lehdistön rattaisiin. Varapääministeri Luigi Di Maion avoimet hyökkäykset sosiaalisessa mediassa lehdistöä vastaan ovat yleisesti tunnettuja. Toimittajiin kohdistuneet uhkaukset lisääntyivät eniten juuri Italiassa, missä järjestäytyneellä rikollisuudella on perinteisesti vahva ote ja pitkät lonkerot yhteiskuntaan.

”Vapaan lehdistön maa”

Suomi nousi RSF:n tuoreessa sananvapauslistauksessa kolmannelta sijalta heti Norjan jälkeen toiseksi. Kolmanneksi vapain lehdistö ja mediailmasto on nyt Ruotsissa, jonka jälkeen tulevat Hollanti, Tanska, Sveitsi ja Uusi-Seelanti.

Vuosien 2016 ja 2017 skandaalit, jotka heikensivät Suomen sijoitusta, osoittautuivat yksittäisiksi tapauksiksi, joista päävastuun kantaa (silloinen) pääministeri Juha Sipilä.

Kun presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin tapasivat Helsingissä toukokuussa 2018, isäntämaa oli hereillä. Katujen varsilla lentokentältä kaupungin keskustaan oli plakaatteja, joissa luki venäjäksi ja englanniksi: ”Herra presidentti, tervetuloa vapaan lehdistön maahan”.

Kuin varmemmaksi vakuudeksi sananvapauden tärkeydestä Helsingin raastuvan oikeus langetti lokakuussa kovat tuomiot kahdelle Venäjä-aktivistille näiden naistoimittajaan kohdistamien herjausten ja vihapuheiden takia. Oikeus katsoi, että yritys vaientaa toimittaja vainolla ja vihapuheella ei kuulu sananvapauden piiriin.


Kirjoittaja Ilkka Nousiainen on Schuman-seuran hallituksen jäsen.

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.