Janne “Rysky” Riiheläinen Schuman-blogissa: “Euroopan unioni ja koronakriisin seuraukset”

Klassinen keino lisätä tekemisen tehokkuutta on jakaa käsillä olevat tehtävät neljään ryhmään. Kiireelliset ja tärkeät, kiireelliset ja ei-tärkeät sekä ei-kiireelliset tärkeät ja ei-tärkeät. Koronan myötä maailman ja Suomen kiireellisten tärkeiden asioiden ruutu vie melkein kaiken huomion. Niin pitääkin tietysti olla, mutta samaan aikaan olisi myös kiinnitettävä huomiota siihen ei-kiireellisten tärkeiden asioiden ruutuun, joka sekin täyttyy koronan seurausten myötä koko ajan.

Se, miten maailma muuttuu koronan myötä, on vielä epäselvää. Selvää on, että se muuttuu. Tämän todistavat paitsi historian opetukset epidemioista, myös jo nähtävissä olevat pyrkimykset ja kehityskulut. Koronan myötä kansainvälisessä politiikassa moni tilanne voi muuttua isostikin. Suomelle pienenä valtiona jännitteisellä alueella muutokset voivat merkitä paljonkin.

Suomelle erityisen tärkeää on pyrkiä saamaan Euroopan unioni suhteellisen ehjänä ulos tästä kriisistä. Unionin kyky toimia yhtenäisesti ja edes sisäisesti solidaarisesti on ollut heikko. Tämä saattaa tulla vastaan lähivuosina monessa asiassa.  Parhaassa tapauksessa EU-maat rakentavat yhteisiä keinoja ja linjoja vastata tällaisiin tilanteisiin. Unionin passiivisuus on paitsi sen jähmeyttä, myös tilanteeseen sopivien toimintatapojen puutetta. Huonommassa tapauksessa tämä repii rikki unionia ja heikentää näin sen toimintakykyä. Nykyistä merkittävästi heikompi tai hajonnut EU olisi Suomelle turvallisuuspoliittisesti melkeinpä katastrofaalinen asia. Ilman tukevaa poliittista ankkuria länteen saatamme ajautua nopeastikin aggressiivisesti vaikutusvaltaansa levittävän Venäjän valtapiiriin.

Toinen meille hyvin olennainen asia on Yhdysvaltojen rooli maailmalla. Afrikan AIDS-epidemiassa 2000-luvun alussa ja Ebolan puhkeamisessa 2014 oli Yhdysvallat keskeisessä asemassa torjumassa uhkaa. Nyt sillä on vaikeuksia hoitaa edes omaa epidemiaansa. Trumpin päälinja vetäytyä vastuista maailmalla saanee  tästä kriisistä vauhtia. Vaikka koronakriisi veisi Trumpin mahdollisuudet presidentinvaaleissa, niin hänen toimensa ehtivät pysyvästi muuttaa asetelmia. Jos Yhdysvallat vetäytyy tai edes pienentää merkittävästi rooliaan Euroopan turvallisuudessa, olisi se myös Suomelle paha paikka.

Koronakriisiä tullaan jossain vaiheessa tulkitsemaan myös erilaisten yhteiskuntajärjestysten ja poliittisten suuntausten välisenä kilpailuna siitä, kuka tai mikä pärjäsi paremmin. Kisaa siitä käydään jo mielikuvien tasolla ankarasti. Erityisesti Kiina on ollut hyvin aktiivinen auttamaan näyttävästi muita maita ja korostaen, miten on itse saanut epidemian kuriin. Näin se peittelee muun muassa sitä, että  diktatorisen valtion sisäinen jäykkyys oli osaltaan aiheuttamassa epidemian pääsyä käsistä. Kiinan asema maailmassa ylipäätään korostunee koronan jälkeisessä ajassa. Se haastaa omilla arvoillaan hyvin EU:a arvoyhteisönä.

Viime vuosina maailmalla on noussut valtaan useita populistisia ja kansallismielisiä vallanpitäjiä, joiden lähestymistapaa päätöksentekoon ei voi luonnehtia tietopohjaiseksi. Pahimmillaan, kuten Unkarissa, nämä johtajat käyttävät kriisiä hyväkseen sementoidakseen valtaansa, polkien demokratiaa ja kansainvälisiä sopimuksia. Optimistisesti voi toki myös ajatella, että epidemian jälkeen demokratia palauttaa vaalien kautta valtaan asiantuntemusta ja tietoa kunnioittavat vallanpitäjät.

Monissa maissa korona saattaa kyseenalaistaa vallanpitäjien ja kansan välisen julkilausumattoman yhteiskuntasopimuksen. Vaikka epidemia on tavallaan yhteinen vihollinen, on se samalla myös yhteiskunnan sisään tunkeutuva häiriö, joka iskee kiilaa eri ryhmien väliin. Osuvana esimerkkinä tästä on Yhdysvalloissa käytävä vääntö siitä, miten presidentti on haluton toimittamaan liittovaltion apua osavaltioihin, joiden kuvernöörit arvostelevat häntä.

Kaikkea tätä on mahdollista käsitellä jo käynnistyneessä ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon laatimisessa. Jos tilanne tähänkin asti sisälsi paljon epävarmuuksia, niin nyt niiden määrä on kasvanut eksponentiaalisesti. Sekä uhkien torjunnan että kriisin myötä avautuvien mahdollisuuksien hyödyntämisen kannalta olisi suotavaa, että selonteon prosessi ottaisi huomioon tilanteen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että Suomi tekisi parhaansa luodakseen edellytyksiä unionin selviämiselle tilanteesta mahdollisimman vähin vaurioin.


Kirjoittaja Janne “Rysky” Riiheläinen (@veitera) on turvallisuuspolitiikkaa aktiivisesti seuraava asiantuntija ja #turpo-bloggaaja.

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.