Fossiilisilla polttoaineilla tuotettu energia on ollut vuosikymmeniä yksi sotilaallisen valmistautumisen kulmakiviä. Akateemisen kirjallisuuden mukaan energiaturvallisuuden käsite tuli ajankohtaiseksi ensimmäistä kertaa 1900-luvun alussa, kun Iso-Britannian laivasto vaihtoi energialähteensä aiemmin käytetystä kotimaisesta hiilestä ulkomailla tuotettuun öljyyn. Päätös altisti tuolloin laivaston toiminnan uusille huoltovarmuuden epävarmuustekijöille, ja nosti energiansaannin turvallisuuden sotilaallisen ja poliittisen päätöksenteon agendalle.[1]
Vuosisata myöhemmin asevoimien turvattu energiansaanti on poliittinen prioriteetti. Asevoimien energiakulttuurissa on kuitenkin tapahtumassa selkeä muutos, jossa fossiilisista polttoaineista siirrytään asteittain uusiutuviin energiamuotoihin ja parantuneeseen energiatehokkuuteen. NATO-kontekstissa tämä tarkoittaa useita eri asioita, jotka tapahtuvat eri päätäntätasoilla. Tämä artikkeli antaa esimerkkejä muutoksen moninaisuudesta liittouman luomassa viitekehyksessä.
Poliittinen taso
Energiatehokkuus on ollut osa NATOn huippukokousten julistusta vuoden 2012 Chicagon kokouksesta lähtien, jolloin NATO-maat lupautuivat ensimmäisen kerran toimimaan asevoimien energiatehokkuutta parantavalla tavalla. Chicagon jälkeen energiatehokkuus ja myöhemmin myös fossiilisten polttoaineiden riippuvaisuuden vähentäminen sekä ympäristöä säästävien energiamuotojen hyödyntäminen on mainittu uusissa julistuksissa. Vuonna 2014 NATO julkaisi Green Defence Framework –puitteensa, joka jakoi Green Defence –ajatuksen kolmikantaisesti: NATO-elimien työskentelyn vahvistamiseen; liittouman jäsenien työskentelyn mahdollistamiseen; ja liittouman ”vihreän” profiilin parantamiseen. Näitä tavoitteita liittouma tukee muun muassa tarjoamalla koulutusta eri osaamiskeskuksiensa kautta, investoimalla tutkimukseen ja toteuttamalla sisäistä koordinaatiota eri toimielinten ja komiteoiden kautta.[2]
Esimerkki Green Defence Frameworkin mukaisista komiteoista on NATOn polttoaineesta vastaava komitea (Petroleum Committee). Eräs komitean tehtävistä on kehittää raakaöljystä johdettujen tuotteiden standardisointia laivaston, maavoimien ja ilmavoimien käyttöön. Näin NATO-maat kykenisivät parantamaan operatiivista tehokkuuttaan, toimintaansa sekä yhteistyötä eri maiden joukkojen kesken. Komitea koordinoi myös ehdotuksia NATO-infrastruktuuriin kuuluvien raakaöljylaitosten kaksoiskäytöstä. Tämänkaltaisten toimenpiteiden on tarkoitus laskea infrastruktuurin investointi- ja käyttökustannuksia rauhan aikana. Esimerkkinä standardoinnista toimii F-34-lentopolttoaineen – josta käytetään myös termejä JP-8 ja AVTUR/FSII – käyttö, jonka käyttäminen on standardisoitu kaikissa NATO-maissa.
Strateginen taso
Riippuvuus ympäröivästä toimintaympäristöstä energiansaannissa altistaa asevoimien toimintakyvyn siviiliverkossa tapahtuville häiriöille ja uhille. Viime vuosina agendalle noussut kyberulottuvuus ja voimalaitoksia ja energiaverkkoja säätelevän SCADA-järjestelmän (Supervisory Control and Data Acquisition, jolla valvotaan prosessien käyttäytymistä sekä tehdään ohjauksia ja seurataan historiatietoja) haavoittuvuudet ovat lisänneet huomiota energiaturvallisuuden riittävään toteutumiseen Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Etenkin sähkön kantaverkkoyhtiöt ovat jatkuvien eritasoisten verkkohyökkäyksien kohteena. Myös kaasuverkot, voimantuotantolaitokset ja muu kriittinen energiainfrastruktuuri voivat olla kyberhyökkäysten kohteena.[3] Kyberturvallisuuden varmistaminen ei ole pelkästään valtioiden tai yksittäisten toimijoiden agendalla, sillä niin NATO kuin EU ovat edistäneet aihetta tahoillaan. Euroopan Unioni hyväksyi vuonna 2017 kyberturvallisuuden paketin, jonka tarkoituksena on parantaa kyberturvallisuutta ja unionin toimintakykyä.[4] NATOssa kyberturvallisuus on osa kollektiivista turvallisuutta. Esimerkkinä aiheen tärkeydestä sotilasliitolle on muun muassa Tallinnassa toimiva kyberturvallisuuteen keskittyvä osaamiskeskus (NATO Cooperative Cyber Defence Centre of Excellence).
Nämä uhkakuvat ovat saaneet asevoimia kehittämään omaa resilienssiään luomalla verkon ulkopuolisia järjestelmiä. Kuva 1 osoittaa Yhdysvaltain puolustusministeriön tapaustutkimukset, joissa eri asevoimien osat hyödyntävät omavaraista energiantuotantoa ja mikroverkkoa. Useat näistä kokeiluista tehdään yhdessä alueellisen toimijan tai yksityisen sektorin kanssa.
Energiaturvallisuuden parantamisen asevoimissa ei tarvitse tarkoittaa pelkästään omavaraista energiantuotantoa tai varavoimajärjestelmiä. Toinen merkittävä keino on energiatehokkuuden parantaminen ja energiankäytön järkevöittäminen operaation strategiaa tukien. Italian laivaston Flotta Verde –projekti on esimerkki siitä, miten energiaturvallisuutta lisätään korvaamalla käytetyn energian – tässä tapauksessa polttoaineen – lähde, sekä parantamalla laivaston alusten energiatehokkuutta uusien valaistusratkaisujen käyttöönotolla ja potkureita puhdistamalla.[5] Flotta Verde on myös osa Italian asevoimien strategiaa energiapäästöjen vähentämiseksi.
Operatiivinen taso
Operatiiviset tukikohdat NATO-maiden ulkopuolella toimivat usein kohdemaan sähköverkon ulkopuolella. Energiaturvallisuuden takaamiseksi tilapäisissä tukikohdissa käytetään generaattoreita, jotka tuottavat öljypohjaisten polttonesteiden avulla sähköä leirin oman mikroverkon tarpeisiin. NATO-maissa on kuitenkin tapahtunut selkeä asennemuutos energiaomavaraisuuden tuottamisessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Energian huoltovarmuuden varmistamiseksi yhä useampi operaatio on alkanut hyödyntää toiminnassaan uusiutuvia energianlähteitä.
Osaltaan päätökseen on vaikuttanut Deloitte-konsultointiyhtiön vuonna 2009 julkaisema raportti, jonka mukaan NATOn Afghanistanin-operaation polttoainekuljetuksissa kuoli keskimäärin yksi henkilö jokaista 24 polttoainekuormaa kohden[6]. Energiankäytön järkevöittäminen vähentää myös tarvetta polttoainekuljetusten määrälle ja vapauttaa resursseja muihin toimintoihin. Toinen merkittävä tekijä on polttoaineen hinta. Esimerkiksi Yhdysvallat kulutti vuonna 2017 lähes 8.2 miljardia dollaria ja yli 85 miljoona barrelia polttoainetta sotilaallisen toimintansa ylläpitämiseen[7].
NATOn energiaturvallisuuden osaamiskeskuksessa meneillään olevassa tutkimuksessa kartoitetaan erilaisia käyttäytymismalleja, joita korvaamalla tilapäisissä leireissä kyettäisiin energiatehokkaampaan kulutukseen. Tarkoituksena on tunnistaa ja korjata energiatuhlausta edistävä käytös keinoin, jotka eivät lisäisi leirin kokonaiskustannuksia tai vaatisi suuria lisäinvestointeja. Lupaavia esimerkkejä aavikko-olosuhteissa sijaitsevalla leirillä on ollut muun muassa asumistelttojen kapasiteetin lisääminen, generaattoreiden säännöllinen puhdistus hiekasta ja energian käytön koulutuksesta vastaavan upseerin nimittäminen.
Yksityisen sektorin kehittämät energiaomavaraisuutta ja energitehokkuutta lisäävät toimintaratkaisut ovat yksi mahdollisuus toteuttaa uusia energiaratkaisuja asevoimissa. NATOn energiaturvallisuusosaamiskeskus järjestää joka toinen vuosi yhden Euroopan suurimmista innovatiivisiin energiaratkaisuihin asevoimissa keskittyvistä messuista. IESMA2018 (Innovative Energy Solutions for Military Applications 2018) toi Vilnaan yli kolmekymmentä eri NATO- ja kumppanuusmaiden yritystä, joiden tuotteita tarkastelemaan saapui lähemmäs viisisataa osallistujaa.
Useat esillepanijat korostivat tuotteissaan liikuteltavuutta, kestävyyttä ja mahdollisuutta liittää uusiutuvia energiaratkaisuja ja –varastoja tarjoavat tuotteensa osaksi jo olemassaolevaa infrastruktuuria. Etenkin operatiivisessa ympäristössä energiatehokkaammalla valaistuksella ja viilennyslaitteiden optimaalisella käytölläkyetään selkeästi mitattaviin energiasäästöihin. Suomalainen Tespack-yritys esitteli IESMA2018:ssa muun muassa prototyyppiään kypärästä, johon on integroitu aurinkopaneeleja. Tällä tavoin voidaan tulevaisuudessa vähentää älykkääseen teknologiaan puettujen sotilaiden kantamuksia mahdollisesti jättämällä osa tarvittavista akuista pois.
Yksityisen sektorin ja asevoimien yhteistyötä tapahtuu jatkuvasti leiriolosuhteiden lisäksi myös ajoneuvopuolella. Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa on tutkittu polttokennojen käyttömahdollisuuksia sukellusveneiden voimantuotannossa. Polttokennojen käyttö mahdollistaa moninaisia strategisia etuja, kuten häivetekniikan käytön, hiljaisemman toiminnan sekä lisääntyneen autonomian. Maa-ajoneuvojen puolella General Motors on kehittänyt yhteistyössä Yhdysvaltain maavoimien kanssa vedyllä toimivaa maastoajoneuvoa. Ala vaatii kuitenkin vielä lisää tutkimusta ennen kuin erilaiset polttokennoihin perustuvat energialähteet voidaan ottaa laajempaan käyttöön.[8]
Asevoimien perustarkoituksen muuttumattomuus
Vaikka NATO-maat ovat ottaneet energiatehokkuuden ja energiajärjestelmiensä muuttamisen osaksi agendaansa, liittouman perustarkoitus tulee jatkossakin olemaan etusijalla. NATO toimii ensisijaisesti poliittisena ja sotilaallisena liittoumana, eikä se ota kantaa ympäristöpoliittisiin päätöksiin. Green Defence –hankkeita toteutaan mittakaavassa, joka tuo lisää operationaalista etua liittouman toiminnalle ja sen jäsenten asevoimille toiminnan varsinaista tarkoitusta vaarantamatta. Yhtenä suurimmista eduistaan liittouma laskee tiedonkulun jakamisen ja monikansallisen yhteistyön asiaan liittyen.
Eurooppalaisilla tutkimushankkeilla ja energia-alan yrityksillä on kuitenkin merkittävä mahdollisuus laajentaa markkinoitaan tulevaisuudessa aseteollisuudessa. Vaikka yleinen asennemuutos Euroopan uniossa on ollut nopeampaa kuin NATOssa, on liittouma alkanut myös edistää vähitellen muutosta kohti uusiutuvia, ketterämpiä toimintamalleja niin energian kulutuksessa kuin tuotannossakin. Etenkin vahva sähköistymisen trendi liikenteessä ja asevoimien eri osa-alueilla luo uusia mahdollisuuksia myös pienemmille toimijoille.
Schuman-blogaaja Julia Vainio on Suomen ulkoministeriön lähettämä energiaturvallisuuden erityisasiantuntija NATOn energiaturvallisuusosaamiskeskuksessa Vilnassa, Liettuassa. Blogitekstin sisältö on kirjoitettu henkilökohtaisessa ominaisuudessa, eikä välttämättä edusta kirjoittajan työnantajien näkökulmia.
[1] Cherp, Aleh ja Jessica Jewell (2011), “The three perspectives on energy security: intellectual history, disciplinary roots and the potential for integration”, Current Opinion in Environmental Sustainability 3: 1–11.
[2] http://www.natolibguides.info/ld.php?content_id=25285072
[3] http://scadamag.infracritical.com/index.php/2018/08/28/targeting-control-and-safety-instrumented-systems-sis-new-escalation-of-cyber-threats-to-critical-energy-infrastructure/
[4] https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/cyber-security
[5] http://www.marina.difesa.it/EN/Conosciamoci/notizie/Pagine/20160608_green_fleet.aspx
[6] https://www.army-technology.com/features/feature77200/
[7] https://www.acq.osd.mil/eie/OE/OE_index.html
[8] Damien Mayor–Hilsem ja Reiner Zimmermann, A Review of Fuel Cells and Their Military Applications, Energy Security: Operational Highlights no 12, 2019, NATO ENSEC COE.
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.