Paavo Okko Schuman-blogissa: “Brexit – omaan jalkaan ampumista vai uutta nousua Britannialle?”

Brexit on hyvä esimerkki siitä, että politiikkapäätös vaikuttaa talouteen jo ennen sen lopullisesti voimaantuloa. Tähän saakka brexit on synnyttänyt epävarmuutta, ja vaikutukset ovat olleet negatiivisia, vaikkakaan ei kovin suuria.

Heti kansanäänestyksen jälkeen tehtiin useita arvioita brexitin vaikutuksista Britannian talouteen. Ne osoittivat BKT:n jäämistä pitkän päälle muutamia prosentteja (noin 2-6) alemmalle tasolle. Yksi selvitys odotti kuitenkin 4 prosentin nousua. Siihen tulokseen päätyi Economists for Brexit olettamalla, ettei EU:n kanssa tehdä mitään kauppasopimustakaan, mutta Britannia samalla poistaa yksipuolisesti kaikki tullinsa! Voi tietysti kysyä, miksi se ei ole sitten poistanut ulkotullejaan jo EU-aikana, jos tuollainen “ilmainen lounas” on ollut tarjolla.

Taloustieteen malleilla tällaisilla vaikutuksia voidaan simuloida, mutta tuloksen osuvuus riippuu mallin olettamusten osuvuudesta. Tässä tapauksessa ratkaisevaa on, miten Britannian ja EU:n väliset taloussuhteen lopulta järjestetään. Sitä ei tiedetä vieläkään. Ns. kovan eli sopimuksettoman eron vaihtoehdossa on oletettu, että Britannian osalta tilanne tulisi olemaan sama kuin kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n jäsenmaiden kohdalla yleensä. Teollisuustuotteiden tullit ovat silloin keskimäärin melko alhaiset (alle 10 prosentin tasoa), mutta kaupanesteet muuten suuremmat kuin EU:n sisämarkkinoilla. Muina olettamuksina on käytetty sellaisia olosuhteita, jotka EU:lla on nykyisin Norjan tai Sveitsin (ja Kanadan) kanssa. Norjan malli merkitsisi EU:n sisämarkkinoilla pysymistä ja oikeastaan Euroopan talousalueeseen kuulumista. Se ei Britannialle sovi, koska niin ei pääse täysin eroon jäsenyydestä eikä jäsenmaksuistakaan. Sveitsin ja Kanadan kanssa on tehty erilliset vapaakauppasopimukset.

Britannia on esittänyt lähtökohtavaatimuksensa neuvotteluille. Sopimuksen pitää olla ”suvereenien tasavertaisten osapuolten” (sovereign equals) välinen. Kanadan mallin mukainen sopimuksen sisältö käy Britannialle. Sopimuksen tulisi olla kuitenkin hallinnollisesti WTO:n puitteissa tehdyn Australian ja EU:n välisen sopimuksen tapainen. Sisällöllisesti siis haetaan vähintään vapaakauppasopimusta, mutta politiikan puolella korostetaan EU:n rinnalle nousseen itsenäisen valtion asemaa. Financial Timesin Martin Wolf piti vaatimuksia epärealistisina ja EU:sta eroamista molempaan omaan jalkaan ampumisena. Hänen mukaansa UK on liian pieni ollakseen tasavertainen EU:n kanssa mutta liian iso ollakseen merkityksetön. EU tavoittelee kumppanuussopimusta, jossa kaupan lisäksi sovittaisiin monista muistakin pelisäännöistä. Vaikutta siis siltä, että aika loppuu kesken tänä vuonnakin. Sopimuksettoman eron uhka on edelleen olemassa.

Britannian talouden kytkennät EU-maihin ovat vahvat. Sen viennistä menee lähes puolet EU-alueelle. EU-viennin suhde maan BKT:hen on 7-8 prosenttia. Lähtökohtaisesti odottaisi tällaiselta maalta huolta esteettömän kauppasuhteen säilyttämisestä EU:n suuntaan. Presidentti Trump on jo ilmaissut valmiutensa tehdä hyvä diili Britannian kanssa. Britannian vienti USA:han on vain kolmannes sen viennistä EU:hun. Täyttä kompensaatiota Trump ei näin voi antaa.

Britannia on tärkeä solmukohta globaaleissa taloussuhteissa ja monen yrityksen arvoketjuissa. Siksi on myös EU-maiden kannalta tärkeää saada aikaan sopimus, joka vaikeuttaa mahdollisimman vähän nykyisten taloussuhteiden jatkamista. Jos uusia kaupanesteitä tulee, tapahtuu myös kaupan siirtymiä. Kaupan siirtymien ansiosta joissakin kohdin koetaan myös positiivisia yllätyksiä. Niin voi käydä myös joillekin suomalaisille yrityksille.

Britit muodostavat käsityksensä brexitin vaikutuksista enemmän sillä perusteella, mitä he tulevat kaikkiaan kokemaan lopullisen erosopimuksen jälkeen. Voi olla, että vuonna 2021 taloutta sävyttää kansainvälinen laskukausi, jonka negatiiviset vaikutukset tuntuvat ihmisten arjessa enemmän kuin brexit. Moni britti näyttää olevan kuitenkin tyytyväinen siihen, että ”itsenäisyys on palautettu”. Ne britit, jotka ovat vastustaneet eroa, havaitsevat paremmin eron tuomat taloudelliset tappiot. Sopeutumisvaiheen jälkeen ihmisten on vaikea nähdä enää, mikä oli lopulta eron vaikutusta. Se tuleekin olemaan hyvä kysymys taloustieteelliselle vaikuttavuustutkimukselle. Sen vaikeutena on aina ns. kontrafaktuaalisuuden ongelma: ei voida varmuudella tietää, mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi erottu. Näin brexit on mainio poliittisen keskustelun aihe senkin jälkeen, kun ero on toteutunut.


Schuman-blogaaja Paavo Okko on Turun yliopiston Turun kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professori emeritus.

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.