Integraatioon osallistumista on joskus vastustettu sillä perusteella, että se tekee rikkaat maat ja alueet entistä rikkaammiksi ja köyhät köyhemmiksi. Tällä perusteella vastustettiin EU-jäsenyyttä joskus Suomessakin ennen EU-kansanäänestystä. Siksi voi vaikuttaa yllättävältä, että pääsääntöisesti integraatio ja kasvu vaikuttaakin päinvastoin: alhaisen tulotason maat ja alueet kasvat nopeammin kuin korkean tulotason maat. Erityisesti silloin, kun mailla on pääsy samoille markkinoille ja samanlaisen teknologian käyttämiseen, toteutuu ns. konvergenssi eli henkeä kohti lasketut tulotasot lähestyvät toisiaan. Tulotasoerot ovat oikeastaan kasvun käyttövoima, koska yritykset pyrkivät käyttämään hyväksi hinta- ja tulotasoeroja, jotka alkavat tasoittua samalla.
Euroopan integraatiostakin on tehty paljon empiiristä tutkimusta, joka on päätynyt tällaiseen tulokseen. Kiinnikuromisen vauhti on kuitenkin keskimäärin melko hidas ja sen nopeus on vaihdellut historiassa. Tältä pohjalta tehtiin myös ennusteita siitä, mitä vauhtia EU:n itälaajenemisen myötä mukaan tulleet alhaisen tulotason maat saavat kiinni EU:n keskimääräistä tulotasoa. Maiden väliset erot olivat näissä ennusteissa suuret. Esimerkiksi Slovenia oli jäseneksi tullessaan melko lähellä keskiarvoa, mutta Latvialta odotettiin menevän kymmeniä vuosia ennen kuin se pääsee 70 %:n tasolle EU:n keskitasosta.
Onkin kiinnostavaa katsoa EU:n tilastojen kuvaa nykyisestä tilanteesta. Eurostatin mukaan viime vuonna bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti suhteessa EU:n keskiarvoon vaihteli niin, että Latvian taso oli 67 %, Viron 77 % ja Liettuan 78 % EU:n keskiarvosta. Slovenian taso oli 85 % EU-keskiarvosta. Suomen BKT/asukas oli 109 % EU:n keskiarvosta, aikaisemmin se on ollut korkeampikin. Vertailut on tehty ns. ostovoimapariteettiperiaatteella, jonka pitäisi antaa vertailukelpoista tietoa, mutta esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston tilastoissa näyttää olevan erilaisia lukuja. Kaikkiaan näyttää kuitenkin siltä, että Baltian maat ovat pärjänneet hyvin, vaikka globaalin finanssikriisin ja euroalueen velkakriisiin aikaan maiden taloudet romahtivat vielä enemmän kuin Suomen. Esimerkiksi Viron tiukka mutta samalla hintakilpailukykyä parantava talouspolitiikka sai mm. talousnobelisti Paul Krugmanilta kovat haukut.
Katsotaanpa vielä erikseen Suomen ja Viron kasvuvauhtien ja BKT/asukas -tasojen suhdetta. Sinä aikana, jolloin Viro on ollut EU:n jäsen (vuodesta 2004), sen BKT on kasvanut keskimäärin 3,04 % vuodessa. Virolla oli suuret miinukset kasvussa sekä 2008 että 2009 (-14 %), mutta toipuminen oli nopeaa. Viro teki tunnetusti vielä senkin, että tuli euroalueeseen mukaan vuonna 2011, jolloin eurokriisi oli pahasti päällä ja meillä moni halusi jo pois eurosta. Virolle euro ei ole ollut kasvun este.
Suomen miinus oli pienempi 2009 (-8,3 %), mutta vasta nyt olemme nousseet takaisin samalle tasolle kuin 2008. Siksi kasvuvauhti on meillä ollut jaksolla 2004-2017 keskimäärin vain 1,2 %. Edellä kävi ilmi, että Eurostatin mukaan Viron BKT/asukas oli viime vuonna noin 70 % Suomen tasosta. Jos maiden kasvuvauhdit pysyisivät jatkuvasti samoina tästä eteenpäin, Viro nousisi Suomen tasolle 20 vuodessa (2038). Jos taas kasvuvauhtiero Viron eduksi olisi jatkossa vain 1 %-yksikkö, Virolta menisi 37 vuotta ottaa meidät kiinni. Nämä eivät siis ole ennusteita vaan pelkkiä laskelmia siitä, mitä tapahtuisi, jos entinen meno jatkuisi. Näin ei tietysti käy, vaan tässäkin suhteessa toteutuu se, että tulotasokonvergenssista huolimatta tuloerot eivät häviä pois kokonaan.
Tulotasokonvergenssi toteutuu tyypillisesti myös maan sisällä. Suomen seutukuntien tarkastelu vuodesta 2000 lähtien osoittaa tätä samaa. Alhaisemman BKT/asukas -tason seutukunnat ovat kasvaneet nopeammin kuin korkeamman BKT/asukas -tason seudut. Riippuvuus on tilastollisesti merkitsevä. Alueellisesta näkökulmasta katsoen tämän ilmiön luonnetta on hyvä miettiä vielä lisää. Tulotaso lasketaan siis henkeä kohti, ja me tiedämme että moni alhaisen BKT-tason seutu on myös muuttotappioseutu. Kun jakaja pienenee, suhdeluku kasvaa. Siis asukasta kohti laskettu tulotaso voi kehittyä hyvin, vaikka alueen kokonaistilanne ei ole hyvä. Maan sisällä muuttoliike on suurempaa kuin maiden välillä, ja konvergenssia pitää arvioida myös tältä kannalta.
EU:n laajeneminen on siis antanut vauhtia Euroopan tulotasoerojen pienenemiselle maitten ja alueiden näkökulmasta katsottuna. EU:n koheesiopolitiikka on vahvistanut tätä kehitys. Näin EU on toiminut hyvinvoinnin laajentamisen välineenä, eikä uusia jäseniä olisi tietysti saatukaan mukaan, jos näkymä olisi ollut kurjistuminen.
Tämän positiivisen näkökulman lisäksi pitää tietysti muistaa, että henkilöiden välinen tulonjako voi kehittyä konvergenssin aikanakin kumpaan suuntaan tahansa. On siis syytä muistaa, että globalisaation ja integraation hyödyt tulevat rakennemuutoksen kautta, ja silloin pitää huolehti myös siitä, että hyödyt jakautuvat riittävän tasapuolisesti.
Schuman-blogaaja Paavo Okko on Turun yliopiston Turun kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professori emeritus.
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.