Suomen kasvuvauhdin viimeaikainen hiipuminen on lisännyt kiinnostusta kasvun perimmäisiin kysymyksiin. Uusi hyvä kirjoituskokoelma teemasta on ETLA:an ja Paulon Säätiön julkaisu ”Suomen kasvu – Mikä määrää tahdin muuttuvassa maailmassa?” Kirjoittajien joukossa on myös nobelistimme Bengt Holmström. Ongelmiemme yhdeksi syyksi on usein väitetty Suomen kuuluminen euroalueeseen. Siksi tarkastelen kasvun perusselitysten lisäksi myös EU-integraation merkitystä kasvun hiipumisen sekä tulevan kasvun edellytysten kannalta.
Asukasta kohti laskettu BKT nousee, jos tehty työtunti tuottaa enemmän BKT:ta ja/tai työtunteja tehdään asukasta kohti entistä enemmän. Tästä on helppo havaita, että perimmäinen kasvun lähde on tuottavuuden (BKT/työtunti) nousu. Suomen lama 1990-luvulla ja äsken koettu ns. menetetty vuosikymmen ovat tässä suhteessa täysin erilaiset. Laman aikana työn tuottavuus jatkoi nousuaan mieluummin kiihtyen, mutta 2010-luvulla tuottavuuden nousu pysähtyi.
Kasvun selittäminen vaatii siis tuottavuuden nousun ymmärtämistä. Pelkistetty vastaus siihen on, että tuottavuus nousee tiedon lisääntyessä ja tietoa tuotantoon sovellettaessa, mikä taas usein vaatii uuteen teknologiaan investoimista. Kasvun mahdollisuuksiin vaikuttavat laajemmin katsottuna talouden luonnonolosuhteet, sen instituutiot ja sen suhteet muihin talouksiin (integraatio). Suomi oli aikaisemmin esimerkki integroituvasta ja globalisaatioon osallistuvasta kasvumenestyjästä. Ei meidän tietomäärämme lakannut kasvamasta tällä vuosikymmenellä. Miksi Suomi sitten kasvoi heikommin kuin muut euroalueen maat?
Eurolla vain marginaalinen rooli ongelmissa
Euroalueen velkakriisin yhteydessä on kritisoitu koko yhteisen rahan olemassaoloa, sekä on tarjottu Suomen ongelman syyksi euroa. Euroalueen rakenteeseen sisältyy ongelmia, jotka kärjistivät ulkoa tulleen shokin seurauksia. Jos kuitenkin haetaan selitystä sille, miksi Suomi menestyi heikommin kuin muut euromaat, pitää vastauksen löytyä muualta. Minusta hyvä vastaus on, että Suomea kohtasivat isot shokit ja se toipui niistä hitaasti. Tähän tapaan asiaa käsittelee myös edellä mainittu kasvukirja.
Nokian ja koko elektroniikkatuotannon supistus oli suuri, ja tilannetta pahensi metsäteollisuuden samanaikaiset vaikeudet. Kun parhaiten tuottavat alat supistuivat, keskimääräinen tuottavuus heikkeni. Entisen tuottavuuskehityksen pohjalta samaan aikaan tehdyt palkkaratkaisut johtivat hintakilpailukyvyn heikkenemiseen. Se näkyi ja näkyy vieläkin siinä, että reaaliansiotaso on ollut Suomessa pitkäaikaisesti työn tuottavuutta korkeampi. Sokkeihin eli disruptioihin emme voi juuri vaikuttaa, mutta hintakilpailukykyä olisimme voineet korjata aikaisemmin kuin kiky-sopimuksella. Liian pitkään oli ajatuksena pärjätä elvyttävällä finanssipolitiikalla, ja sisäinen devalvaatio tuntui kovin vastenmieliseltä silloiselle hallitukselle – ammattiliittojen kannalta se on sitä aina.
Globaalin talouden sekä Euroopan talouden kasvun jatkuminen, oman talouden shokkien poistuminen sekä parantunut kilpailukyky tekivät sen, että Suomi kääntyi taas nousuun ja työllisyys parani. Puunjalostusteollisuuskin löysi sellun ja kartongin valmistuksesta taas menestyksen eväitä. Pitemmän päälle huolta aiheuttaa kotimaassa erityisesti väestökehitys ja siihen liittyvä julkisen talouden krooninen parantamisen tarve sekä maamme rajojen ulkopuolella huoli EU:n joutumisesta brexitin lisäksi kauppasodan osapuoleksi.
Kasvu perustuu jatkossa tietoon
Tiedon avulla kasvamisen strategiaa on pysyttävä tukemaan niukkuuden oloissakin. Hyvänä merkkinä voi pitää, sitä että muilla aloilla kuin elektroniikassa ovat yritykset nostaneet T&K-panoksiaan myös hitaan kasvun aikana. Julkisen sektorin on nyt tuettava osaamisinvestointien kasvua.
On arvioitu, että brexitin vaikutukset ovat Suomelle pienemmät kuin EU-maille keskimäärin. Suurimmat ne ovat tietysti Isolle-Britannialle itselleen. Britannian ulkomaankauppa sisältää paljon palveluja, niin myös Suomen kanssa. Jos ero tapahtuu ilman sopimusta, hämmennys markkinoilla aiheuttaa ainakin lyhytaikaisia tappioita hyvin laajasti, ja sisämarkkinoilta poisjääminen iskisi kovasti palvelujen kauppaan.
Laajat esteettömät markkinat merkitsevät tilaa kaupalle ja samalla talouksien kasvulle. Siksi olisi tärkeää, ettei brexit tuo suuria kaupanesteitä. Siihen neuvoteltu sopimus on pyrkinyt. EU on myös suhtautunut rauhallisesti USA:n aloittamaan tullien nostamiseen. On syytä toivoa, ettei USA:n, Kiinan ja EU:n välinen kireys muutu kauppasodaksi. Jos Kiina antaisi periksi USA:n vaatimuksille ulkomaisten yritysten tasapuolisesta kohtelusta, saattaisivat suomalaisetkin yritykset jopa hyötyä siitä.
Suomen puheenjohtajakaudella tullaan tekemään näin merkittäviä ratkaisuja. Sitä ennen parlamenttivaalit näyttävät, onko EU:ssa edelleen uskoa siihen, että integroitunut talousympäristö on suotuisa kasvuympäristö.
Schuman-blogaaja Paavo Okko on Turun yliopiston Turun kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professori emeritus.
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.