Torstaina, 30.8.2018, käynnistyy ensimmäinen Turun Eurooppa-foorumi. Kolmipäiväinen foorumi kokoaa Turkuun edustavan kattauksen poliitikkoja, tutkijoita ja asiantuntijoita keskustelemaan Euroopasta ja Euroopan unionin (EU) nykytilasta ja tulevaisuudesta. Foorumin onnistuminen mitataan kuitenkin siinä, miten hyvin niin kutsutut tavalliset kansalaiset löytävät foorumin ja sen tilaisuudet. Eurooppa-keskustelua ei vaivaa ainoastaan velttous ja letargia, vaan myös kuplautumisen tuottaman keskustelujen eriytyminen ja keskusteluilmapiirin kiristyminen, joka uhkaa koko eurooppalaisen projektin legitimiteettiä.
Vuosi 2018 on EU:n kymmenes kriisivuosi, jos lähtökohdaksi otetaan Yhdysvalloista liikkeelle lähteneen globaalin talouskriisin alkaminen. Jonkin verran valoisammat talousluvut eivät kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, ettei euroalueen rakenteellisessa vakauttamisessa ole juurikaan edistytty. Kymmenen vuoden aikana talouskriisi ei pelkästään laajentunut velkakriisiksi, vaan sai rinnalleen EU:n heikentenyttä asemaan hyödyntäneen Venäjän geopoliittisen aggressiivisuuden Ukrainassa, Ison-Britannian eroon eli brexitiin päätyneen kansanäänestyksen, Donald Trumpin arvaamattoman transatlanttisen politiikan sekä Lähi-idän ja Afrikan maista suuntautuneen massiivisen pakolaisvirran.
Euroopan integraatiota on tutkimuskirjallisuudessakin kuvattu monesti kriisien kautta eteneväksi prosessiksi, jossa lähes jokaista uudistusaskelta on edeltänyt jonkinlainen kriisi – tai ainakin haasteiden kumuloituminen. Nykytilanteessa historiallisesti poikkeuksellisena voidaan pitää useiden kriisien samanaikaisuutta, joka asettaa suuren haasteen EU:n ongelmaratkaisukyvylle. Samaan aikaan ihmisten odotukset EU:ia kohtaan ovat kasvaneet, EU:lta odotetaan konkreettisia tekoja, ratkaisuja ihmisiä huolestuttaviin – jopa pelottaviin – ilmiöihin.
Pitkittyessään kriisit haastavat yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin, poliittisen eliitin toimettomuus – tai edes tunne siitä, että poliittinen eliitti ei toimi – puolestaan koettelee demokraattisen järjestelmän legitimiteettiä. Tästä on saatu EU:n piirissä jo esimakua: Unkarin ja Puolan ohella myös Italian poliittinen tilanne asettaa EU:n yhtenäisyyden kovalle koetukselle. Jokaisen, joka katsoo ympärilleen Euroopassa ja sen lähialueilla tulisi ymmärtää, ettei käynnissä oleva kehitys tule olemaan mikään ohimenevä ilmiö.
On huolestuttavaa, että yhä edelleen kriittiset näkemykset EU:n nykymenon ja tulevaisuuden osalta halutaan lokeroida populistiseksi propagandaksi. Tämän varjolla kielletään myös tarve keskustella esille nousseista ongelmista ja vahvistetaan vähättelevää suhtautumista ongelmiin. Näin luodaan itse itseään ruokkiva syrjäytymisen kupla, jossa saman kokemuksen jakavat ihmiset vahvistavat toistensa kertomuksia.
Yhtä huolestuttavaa on kuitenkin se kuplautuminen, joka on havaittavissa EU-myönteisten tahojen keskusteluissa. Myös näissä kokemus samaan, kosmopoliittiin EU-eliittiin kuulumisesta luo harhakuvan siitä, että kuplan edustajat edustaisivat jonkinlaista enemmistöä. Näissä kuplissa kuulee harvoin perustavanlaatuista, kriittistä analyysiä, mikä osaltaan ruokkii kyvyttömyyttä nähdä ongelmien todellisia syitä ja siten käydä uudistumisen kannalta välttämättömiä keskusteluja.
Kuplien väliin tarvittaisiinkin välittäjiä – siis ihmisiä ja insituutioita, joiden kautta erilaiset näkemykset törmäytetään positiivisella tavalla, toista kunnioittaen ja kuunnellen. Poliitikkojen ja päättäjien on kuunneltava tavallisten ihmisten näkemyksiä, punnittava niitä ja tehtävä myös niiden ääni kuuluvaksi, jotka eivät itse jaksa tai pysty tuomaan näkemyksiään esille. Mutta aivan yhtä paljon poliittikkojen ja päättäjien tulisi omata sekä rohkeutta tehdä tarvittavia päätöksiä että kykyä perustella tehdyt päätökset tavallisille kansalaisille.
Mutta kaiken lähtökohta on keskustelu – avoin, rehellinen, kriittinen, rakentava ja faktoihin perustuva vuorovaikutus, jossa paras argumentti voittaa. Toisten ohi tai päälle huutaminen ei ole keskustelua, yhä vähän kuin korvien sulkeminen toisten näkemyksiltä.
Nyt ensimmäistä kertaa järjestettävä Turun Eurooppa-foorumi on juuri se, foorumi, jossa Sinulla ja minulla on mahdollisuus keskustella, kuunnella ja saada tietoa Euroopasta. Foorumilla on tilaa kohdata, siellä on hyvä haastaa ja puolustaa omia näkemyksiä keskusteluissa kanssaihmisten ja asiantuntijoiden kanssa. Foorumi toimii välittäjänä erilaisten näkemysten välillä – eli se on parasta vastalääkettä kuplautumiselle. Joten ota suuntaa Turkuun ja tule mukaan keskustelemaan. Nyt saa sanoa!
Dosentti Kimmo Elo on Schuman-seuran puheenjohtaja ja Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen Eurooppa-tutkimuksen erikoistutkija.
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.